Apartheid- ajan vaikutus

Aika todellakin kiiruhtaa silloin, kun se voisi mennä eteenpäin hitaammin. Hassua kuvitella miten Suomessa ollessani ajattelin elämän olevan jotenkin mahtavampaa sekä erikoisempaa täällä Etelä-Afrikassa. Totuus on kuitenkin se, että elämä on täällä arkisineen asioineen täysin samanlaista, päivästä toiseen samat rutiinit. Poikkeus on kuitenkin se, että täällä saan vihdoin käyttää osaamistani ja kykyjäni tehokkaammin kuin Suomessa, tietenkin asia liittyy siihen että työskentelen kehitysyhteistyöprojektien parissa. 

Lokakuun lopulla osallistuin jälleen kerran muutamaan tärkeään konferenssiin. Ensimmäinen tapaaminen liittyi HURUSA:n SOTU- projektin (State of the Union- project) julkistamiseen ja tilaisuus pidettiin Park Townin Sunnyside hotellissa perjantaina 24.10. HURISA:n SOTU-projekti liittyy kansalaisten oikeuksien ja päätöksen teon vahvistamiseen yhteiskunnassa.  Toinen konferenssi pidettiin Midrandissa, joka sijaitsee n. 20 km päässä Ranburgista. Kyseinen konferenssi liittyi land grabs (maankaappaus) aiheseen ja konferenssiin oli saapunut edustajia eri yliopistoista/instituuteista ympäri Afrikkaan mm. Zimbabwe, Malawi, Tansania, Kenia, Senegal, Etiopia jne. Pidin kyseisestä konferenssista hyvin paljon, osallistuin yhdessä HURISA:n uuden työntekijän kanssa joka on vastuussa asianajo- ja viestintäasioista HURISA:ssa. SOTU-projektin julkistus tilaisuus oli myös mielenkiintoinen ja se herätti paljon keskustelua konferenssivieraiden kesken. Itselleni se työläin osuus konferenssien ja tapaamisten jälkeen on muistiinpanojen/pöytäkirjojen ns. puhtaaksi kirjoittaminen. Tähän mennessä olen kuitenkin selviytynyt hyvin ja englannin kielen taitoni on kohentunut mittavissa määrin. Etenkin kirjoittaminen sujuu hyvin, kuunteleminen ja puhuminen. Tosin välillä olen saanut totaalisia black out- kohtauksia jos olen selittänyt jotain tarinaa työkavereilleni ja yhtäkkiä unohtanut jonkin sanan täydellisesti. Pyrin kuitenkin aina selittämään jollain tapaa sanan jota olen etsimässä ja työkaverini auttavat minua. Ei pidä pelätä virheitä tai hävetä mokaamista, ne kuuluvat elämään.

Lisätäkseni tapaamisiin vielä sen, että useimmiten konferensseissa on mukana lehdistä sekä suuret tv-kanavat. Jokainen puhe, paneelikeskustelu ja puheenvuoro dokumentoidaan myöhempää raportointia varten. Aluksi oli jännittävää ns. päästä kameroiden kuvattavaksi, mutta nyt siihen on jo tullut totuttua. 

Mielessäni on monia aiheita joita haluaisin pohtia näissä blogi- kirjoituksissani, mutta tuntuu että ajatuksia on joskus vaikea pukea sanoiksi. Ensinnäkin itsessään Etelä-Afrikka ja tämän maan historia ovat jotain hyvin surullista, itselleni tulee surullinen olo aina kun paikalliset kertovat muisteluitaan apartheid- ajasta. Itse en voi missään muoto käsittää kyseistä ajanjaksoa, koska olen elänyt suurimman osan elämästäni ”pumpulissa”. Olen kertonutkin paikallisille, että minulle apartheid- aika on kuin elokuvista, en missään muotoa voi samaistua täysin sen ajan eläneiden paikallisten tuntemuksiin. Tässä tapauksessa etenkin mustien ja värillisten asemaan, jotka olivat sorretuimmassa asemassa apartheid- ajan aikana.

In 1948, the National Party (NP), representing Afrikaners, won the national election on a platform of racism and segregation under the slogan of 'apartheid’. Apartheid built upon earlier laws, but made segregation more rigid and enforced it more aggressively.  All Government action and response was decided according to the policy of apartheid. In turn, apartheid failed to respond effectively and adequately to concerns that had led to intermittent labour and civic unrest that erupted in the aftermath of World War II. Consequently, throughout the 1950s unrest in African, Coloured and Indian communities escalated, becoming more frequent and determined. Labour unrest too was in evidence during this period.

 

 (https://afrikanerjournal.wordpress.com/2011/01/02/polarizing-the-nation-biased-reporting-in-the-media-cause-for-concern/)

After the 1948 elections, as the liberation movements intensified their efforts, the Government came down heavily on them.  It introduced the Suppression of Communism Act in 1950. However, in a determined reaction, the liberation movements had assumed a more combative posture. This was spelled out in the Programme of Action adopted by the ANC in 1949. Under this policy the first major action was the Defiance Campaign launched in 1952. . This Campaign brought Africans, Coloureds and Indians together against the common enemy and was a direct reaction by the liberation movements to the unjust laws passed by the government.  Some Whites also joined the struggle alongside Africans, Indians and Coloureds in different campaigns.

 (http://www.huffingtonpost.com/2013/12/05/apartheid-history-timeline-nelson-mandela-death-dies-dead_n_3424291.html)

Other campaigns included the Western Areas Campaign from 1953 to 1957 and intended to undermine efforts to forcibly remove the community from Sophiatown to Soweto. The Bantu Education Campaign was a reaction to the introduction of Bantu Education in 1953. The Congress of the People gathrered in Kliptown in 1955 to adopt the Freedom Charter and the women’s anti pass march in 1956 expressed women’s abhorrence of the extension of pass laws to them was expressed.

There were other forms of unrest that were spontaneous, largely unorganized reactions to apartheid measures. Foremost among these were bus boycotts that were responses to increased transport costs, boycotts and attacks on municipal beerhalls that were intended to undermine African Women’s source of livelihood from proceeds of beer brewing and reactions to stricter enforcement of influx control regulations.

([online]http://www.sahistory.org.za/article/apartheid-and-reactions-it)

Olen kuitenkin hyvin järkyttynyt siitä miten apartheid- ajan vaikutus näkyy edelleenkin ihmisten käytöksessä ja suhtautumisessa toisiinsa, etenkin ns. apartheid- ajan sukupolvessa. Ihmiset täällä kutsuvat 1990- luvulla syntyneitä ”born free”- termillä. 

Ymmärrän kuitenkin täysin sen miksi näillä ihmisillä on oikeus tuntea surua ja katkeruutta. Surullista on kuitenkin se, että joskus se viha kohdistuu edelleen ihmisiin jotka ovat erilaisia kuin se viha sekä katkeruuden tuntija. Olen myös surullinen siitä miten ihmiset täällä olettavat jokaisen valkoihoisen kuuluvan afrikaaneihin. Esim. minua luullaan aina afrikaaniksi ja olen monesti joutunut selittelemään, että olen Suomesta enkä ole kokenut tämän maan historiaa toisin kuin paikalliset. Se ei kuitenkaan oikeuta ketään tuntemaan vihaa minua kohtaan jos olen valkoihoinen enkä afrikaani. Useimmiten olen kuitenkin saanut vihaisia katseita tai solvaavia huuteluita. Olen myös tuntenut ihmisten vihaiset tai moittivat puheet selkäni takana jos olen liikkunut yleisellä paikalla mustaihoisten ystävieni kanssa. Toisaalta olen myös pohtinut sitä onko apartheid- ajan sukupolvella oikeutus tuntea jatkuvaa vihaa tai syyllisyyttä tekemisistään. Olisi myös mielenkiintoista tietää miltä näyttää uuden sukupolven tulevaisuus mikäli apartheid- ajan kokeneet vanhemmat opettavat lapsilleen käyttäytymismallit. Tuleeko Etelä-Afrikan tulevaisuus eri etnisten ryhmien välillä jatkumaan yhä jännittyneenä vai onko uusi sukupolvi vastaus rauhan & rakkauden- aikakaudelle? Itse en katso elämää enää ruusuisesti vaan isken faktat pöytään heti kättelyssä. Uskon, että ehkä 40 vuoden kuluttua asiat voivat olla toisin, mutta sitä ennen täytyy kestää katsoa se vanhan afrikaani rouvan vähättelevä katse mustaihoisia lapsia kohtaan.

 

Harbeespoort Dam

Tässä postauksessa kuvia ja pieni kertomus lauantaistani 25.10, jonka vietin North West- nimisen provinssin alueella. 

Vierailuni tarkoitus oli Hartbeespoort Dam (pato)(http://www.tourismnorthwest.co.za/hartbeespoortdam/), joka sijaitsee henkeäsalpaavan kauniiden Magaliesberg- vuorten läheisyydessä. Magaliesberg- vuoret ympäröivät Hartbeespoort- kylää, joka on matkan varrella Hartbeespoort- padolle. Matka Hartbeesport- padolle Johannesburgista kestää n. 45 minuuttia tai jopa vähemmän. Kyseinen paikka on  suosittu lomanvietto paikka paikallisten keskuudessa. Hartbeesport- alue tarjoaa paljon aktiviteetteja aina vesiskootteriajeluista elefanttien suojelualueelle. Itseäni ei aktiviteetit sinänsä kiehtoneet vaan keskityin valokuvaamiseen ja maisemien ihailuun. Etenkin horisontissa siintäneet vuoret ja kauniit pilvimuodostelmat taivaalla olivat sitä mitä halusin. Kyseinen lauantai oli hyvin pilvinen päivä ja illasta meidät yllättikin ystäväni kanssa kunnon kaatosade. Lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä koko Johannesburgin yllä oli ukkosmyrsky. Täällä puolen maapalloa ukkosmyrskyt ovat hieman suuremmassa mittakaavassa kuin esim. Suomessa. Ukkosenjyrinä kuulostaa enemmänkin järkyttäviltä räjähdyksiltä ja salamat täyttävät koko taivaan. Itseäni ukkosmyrskyt täälläpäin hieman pelottavat ja sen vuoksi kaverini useasti naureskelevat minulle. 

Tässä kuvia Hartbeespoort- alueelta ja matkan varrelta North West- provinssiin:

Luottamus tulevaan ja township-elämää

Muutamat sanat riittävät kuvaamaan sitä minkälainen lokakuun alkupuoli on ollut minulle:  kiire ja stressi. Kyllä, luitte aivan oikein. 

Stressin ja kiireen yhdistäminen eteläafrikkalaiseen elämäntapaan ei ole kaikkein yleisin, mutta ikävä kyllä itselleni se on. Voin sanoa melkein kokeneeni pienimuotoisen romahtamisen täällä työharjoittelun tiimoilta. Olen työstänyt jo melkein kuukauden ajan yhtä todella tärkeää raporttia, jonka instituutin johtaja tulee esittelemään seminaarissa. Voitte vain kuvitella minkälaiset odotukset niskaani on kasattu. Kyseinen raportti koskee ACHPR:n (African Commission of Human and People’s Rights) kansallista konferenssia, joka pidettiin Angolassa kevään 2014 aikana. Instituutin johtaja osallistui kyseiseen viikon mittaiseen konferenssiin ja hän teki koko viikon ajan muistiinpanoja luennoista. Minulle suotiin se kunnia, että pääsin ns. puhtaaksi kirjoittamaan muistiinpanoja sekä suunnittelemaan raporttia. Etenkin muistiinpanojen puhtaaksi kirjoittaminen oli todella työlästä, instituutin johtajan käsiala on sieltä vaikeimmasta päästä. Asiaa ei yhtään helpota se, että hän käyttää muistiinpanoissaan hyvin akateemista englantia (ja tietysti raportissa jouduin käyttämään hyvin muodollista sekä tieteellistä sanastoa). Sanakirja ja omat englannin kielen taitoni todellakin korostuivat kyseisen haasteen tiimoilta, mutta vihdoin ollaan voiton puolella. Raportti on saatu valmiiksi ja olen toimittanut sen johtajalle esitarkastukseen. Otan mielelläni vastaan sekä positiivisen että kriittisen palautteen, aina löytyy kehittämisen varaa. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni sekä kielitaitoni huimasta kohentumisesta.

Olen kuitenkin todella tyytyväinen työharjoittelupaikkaani, koska olen päässyt vierailemaan merkittävissä instituutioissa sekä tapaamaan vaikutusvaltaisia ihmisiä. Konflikteilta ei ole kuitenkaan tullut vältyttyä ja välillä olen käynyt keskusteluita mm. harjoittelun ohjaajani kanssa työtavoistani sekä muista käytännönjutuista. Tässä tapauksessa erimielisyydet ja hämmennykset työtapojen suhteen ovat liittyneet kulttuurisiin eroavaisuuksiin. Arkielämä soljuu kuitenkin eteenpäin hyvin rutiininomaisesti. Itse asiassa olen hieman harmissani siitä, että aika ei oikein riitä esim. matkustamiseen. Minulla on suoraan sanoen vain viikonloput vapaa-aikaa eli käytännössä muutama päivä viikosta. Arkipäivisin menen kotiin hyvin myöhään, joskus klo 19 jälkeen. Aamuisin herään jo klo 5.30 aikoihin, joten voin sanoa, että iltaisin väsyttää ja hyvin paljon. Pyrin kuitenkin piristämään itseäni kahvin keinoin sekä kavereiden seura auttaa aina. 

Muutama viikko sitten osallistuin H2O- nimiseen ulkoilmakonserttiin (http://www.h2oparty.com/)johon oli kerääntynyt huippu-dj: tä ympäri Etelä- Afrikkaa sekä muualta Afrikasta. Tapahtuma oli todella massiivinen, alueella oli yhteensä yhdeksän eri lavaa, ruokakioskeja, juomapisteitä jne. Musiikki oli hyvin paljon tekno- ja pop- painotteista, mutta paikalta löytyi myös rnb/hip hop- puoli joka oli oma suosikkini. Osallistuin konserttiin kavereideni seurassa, he ovat afrikaanseja sekä heidän tuttavansa Mosambikista. Nautin tapahtumasta ja oli mukava päästä tanssimaan pitkästä aikaa.

Menin myös eräänä sunnuntaina päivälliselle ystäväni kanssa Moyo-nimiseen ravintolaan, joka on tunnettu perinteisenä afrikkalaisravintolana. Etelä-Afrikassa on monia Moyo-ravintoloita, jo itsessään Johannesburgin alueella on ainakin muutama. Menin ystäväni kanssa Zoo lake- alueella sijaitsevaan Moyo-ravintolaan. Tilasin itselleni tansanialaista kala-currya marokkolaisen mausteriisin kera. Ruoka oli todella hyvää ja ravintolan erikoisuutena on live-musiikki sekä heimotyyliset kasvomaalaukset. Eräs ravintolan tarjoilija maalasi kasvoihini orientaali-tyylisen kukkakuvion, johon todellakin ihastuin. Vitsailin ystävälleni, että voisin pitää maalauksen kasvoissani maanantai-aamuun saakka ja yllättää työkaverini.

Tässä vielä kuvia kauniista Zoo Lake-alueesta, joka sijaitsee Johannesburgin keskustassa. Kyseinen alue on suosittu braai- ja piknik- paikka paikallisten keskuudessa, etenkin sunnuntai-iltapäivisin. Samalla laitan kuvan myös Moyo-ravintolasta:

Atteridgeville

Viikonloppu aikavälillä 17.10-18.10 oli yksi mielenkiintoisimmista viikonlopuista Gauteng- provinssin alueella. Vietin perjantain ja lauantain välisen yön township- alueella, joka paikallisille kääntyy nimityksenä ghetto. Tosin mielestäni ghetto- sana ei ole oikea kuvaamaan Atteridgevillen(http://en.wikipedia.org/wiki/Atteridgeville) aluetta, jossa paikalliset ystäväni asuvat. Atteridgeville on township, joka sijaitsee Pretorian kupeessa. Kyseinen township on täysin mustien asuttama, joten voitte kuvitella ihmisten katseet nähdessään minut kuljeskelemassa kaduilla. Atteridgeville on osa Tshwanen kaupunki- aluetta, joka sijaitsee läntisessä osassa Pretoriaa. Nykypäivänä n. 65 000 mustaa asuttaa Atteridgevillen aluetta ja paikka ei enää ole se pahin ghetto. Itse asiassa tunsin, että kyseisessä paikassa olin turvassa. Asiaan vaikutti se, että kiertelin alueella paikallisten ystävieni kanssa ja käytimme myös osittain autoa.

Saapumiseni Atteridgevilleen oli todella mielenkiintoinen ja hyvin paikallinen. Otin Gautrainin Park Stationilta keskustasta Pretoriaan saakka ja odottelin Pretorian asemalla ystäväni äitiä, joka lupasi tulla minua vastaan. Hän toki tuli hakemaan minut, mutta paikallisen aikakäsityksen mukaan ainakin sen puolituntia myöhemmin. En kuitenkaan ollut lainkaan harmissani vaan odottavin tunnelmin. Hyppäsimme Pretorian keskustasta taksiin eli minibussiin, josta matkamme jatkui hämyisien Pretorian sivukujien kautta. Tiet kaupunkialueella ovat hyvin mutkikkaita ja joka korttelin kohdalta oli käännös johonkin suuntaan. Matkamme jatkui levollisin tunnelmin minibussissa. Kuljettaja käänsi äänentoistoa kovemmalle ja minibussi matkaa säesti tummanpuhuva jazz- musiikki. Katselin maisemia odottavin tunnelmin, mutta pimeys oli hieman haittana. Näin kuitenkin miten ihmiset kuljeskelivat kaduilla, siellä täällä autoja, pieniä myyntikojuja, braai- paikkoja avotulella jne. Pääosin Pretorian laitaosia asuttaa ainoastaan mustaväestö ja keskustaa sekä ns. vauraampia alueita valkoiset, afrikaansit sekä varakkaimmat mustaan väestöön kuuluvat. Saavuimme noin puolen tunnin minibussi-matkan jälkeen päämäärämme ja ystäväni perhe otti minut avosylin vastaan. Heidän kotinsa oli hyvin vaatimaton, mutta sitäkin kodikkaampi sekä lämminhenkinen. Talossa asui ystäväni lisäksi hänen siskonsa (sekä siskon 2-vuotias tyttö), hänen äitinsä, tätinsä sekä perheen mies eli hänen pikkuveljensä. Vietimme perjantai-illan heidän talossaan syöden chipsejä ja kanaa oluen kera. Tunnelma heidän luonaan oli rento, yhteisöllinen sekä mielenkiintoinen. Vaikka talossa oli yhteensä neljä makuuhuonetta niin me kaikki kuitenkin kokoonnuimme samaan huoneeseen keskustelemaan sekä syömään. Puheenaiheemme vaihtelivat aina politiikasta säähän, Etelä-Afrikasta Suomeen ja kaikkea siltä väliltä. 

On aina yhtä hienoa huomata miten kiinnostuneita paikalliset ovat Suomesta sekä etenkin suomalaisesta yhteiskunnasta. Olen monen kertaa kertonut tarinaa siitä, miten hyvä maa Suomi on asua, mutta toisaalta hyvin kallis valtio. Tuntuu, etteivät ihmiset täällä oikein osaa edes ymmärtää, että elämä Suomessa ei ole kuin paratiisissa. Etenkin jos sattuu olemaan opiskelija, työtön tai muuten pienituloinen. Olenkin vitsaillut ystävilleni täällä, että jos olet miljonääri niin ota menolippu Suomeen, koska silloin voit elää kuin paratiisissa konsanaan. En kuitenkaan ole tahallani kritisoinut kotimaatani, mutta olen nostanut esiin epäkohtia suomalaisesta yhteiskunnasta ja kertonut todenmukaisia tarinoita siitä minkälaista elämä kylmän Skandinavian alueella on. Täytyy kuitenkin olla iloinen siitä, että kotimaani sekä kansani elämäntavat herättävät kiinnostusta. Olen saanut aikaan monia mielenkiintoisia keskusteluja mm. suomalaisesta kulttuurista, käyttäytymistavoistamme, tasa-arvosta miesten ja naisten välillä, elämisen hintavuudesta, koulutuksesta jne.

Kaikkein mahtavinta ja mielenkiintoisinta itselleni oli se, että pääsin käytännössä näkemään mustan perheen kotitalouden township- alueella. Jos en olisi luonut kontakteja työkavereideni ystäviin, en olisi koskaan saanut mahdollisuutta päästä niin lähelle ”aitoa Etelä-Afrikkaa”. Nautin täysillä ajastani townshipissä, pääsin lauantai- iltapäivästä osallistumaan ystävieni kanssa braai- tilaisuuteen. Kävimme ostamassa paikallisesta lihakaupasta grillattavat, juomat sekä pap/chips(pap on maissijauhoista tehtyä muusia, sama kuin esim. Malawissa tunnettu nsima).

(http://en.wikipedia.org/wiki/Pap_%28food%29#mediaviewer/File:Ugali_and_cabbage.jpg)

                                                                      

Olen saanut monesti hauskoja kommentteja mustilta kavereiltani siitä miten valkoisena naisena syön pap- muusia sekä juon black label- nimistä olutta, joka tunnetaan ns. miesten juomana sen vahvuudesta johtuen. Nyt olen kuitenkin jo tottunut paikalliseen, tarkennuksena mustan väestön kulttuuriin. Seuraavaksi tutkimusmatkani keskittyy värillisen väestön pariin ja sen jälkeen on aika tutustua afrikaansien elämään tarkemmin. Toivon saavani mahdollisuuden tutustua eri ihmisryhmittymien elämäntapaan mahdollisimman tarkasti sekä luoda useita kontakteja. Tähän mennessä olen saanut positiivista palautetta uteliaasta ja avoimesta luonteestani uusia asioita kohtaan. Useat paikalliset ovat mielissään siitä, että olen kiinnostunut heidän elämästään ja ystäväni ottavat minut mielellään mukaan erilaisiin tapahtumiin. Seuraavana päivänä Atteridgevillen alueelta suuntasin Cosmo Cityyn, jossa olen vieraillut jo aiemminkin. (kts. Se tunne, kun olet osa vähemmistöä http://siyakubonanamylifeinsouthafrica.blogspot.fi/2014/09/se-tunne-kun-olet-osa-vahemmistoa.html) Cosmo Cityssä menin vierailulle työkaverini luokse paahtavan kuumana sunnuntai- päivänä. Istuskelimme hänen luonaan, keskustelimme monta tuntia putkeen samalla kun työkaverini valmisti päivällisen. Hän teki pap- aterian minua varten, koska sanoin että mieleni tekisi syödä kunnon pap- ateria kanan ja salaatin kera.

Tässä kohtaa pohdin sitä miten yhteisöllistä elämä eteläafrikkalaisten kesken on, etenkin mustien sekä värillisten kesken. Mustien township- alueilla ei ole ongelma jos naapuri ilmestyy pihaan varoittamatta tai saapuu yllättäen syömään päivällistä. Mustien yhteisöt township- alueilla ovat kuin yksi suuri perhe. Elämä soljuu eteenpäin omalla tahdillaan eivätkä paikalliset ota turhaa stressiä mistään. Lapsista huolehditaan ”Koko kylä kasvattaa”- periaatteella, jossa jokainen on tietyllä tavalla vastuussa myös niistä naapurin lapsista omien lisäksi. Itseäni tällainen yhteisöjen merkitys sekä yhteisöllinen elämäntapa kiehtovat hyvin paljon. Itse asiassa mustien yhteisöjen elämäntapa muistuttaa minua hieman myös omasta elämästäni Suomessa, tarkoitan siis lapsuusaikaani pienellä paikkakunnalla. Yhtäläisyyksiä on helppo löytää vaikkakin kulttuuriset tavat poikkeavat toisistaan. Viettäessäni aikaa työkaverini luona Cosmo Cityssä näin township- alueen yhteisöllisyyden käytännössä. Naapurin lapset viettivät aikaa työkaverini lapsen kanssa ja ”tuvassa” oli koko ajan ihmisiä. Myös työkaverini serkku sekä toinen naapuri tulivat kyläilemään, vain istuskelemaan sekä syömään. Mustat pitävät täällä esim. valkoisia ja afrikaanseja outoina sekä töykeinä ihmisinä. Työkaverini ystävä kertoi minulle, että esim. afrikaansit täällä arvostavat liikaa omaa reviiriään ja haluavat sulkea ulkopuolisen maailman rakentamalla korkeat suojamuurit talojensa ympärille (konkreettisesti). Etenkin mustat, jotka elävät köyhillä township- alueilla eivät ymmärrä heidän käytäntöään. Toisaalta itseäni huvittaa se, että Suomessa elämän on oikeastaan samantapaista. Kukaan ei tunne seinänaapuriaan suuremmissa kaupungeissa sekä ihmisiä ei aina tervehditä rappukäytävässä. Yhteisöllisyyden puute Suomessa voi olla osa syynä siihen miksi esim. Suomessa tapahtuu itsemurhia, on masentuneisuutta tai muita mielenterveydellisiä ongelmia. Ihminen on sosiaalinen eläin ja jokainen meistä tarvitsee lauman, jota seurata sekä josta voi hakea turvaa. 

Soweto, Cosmo City, Alexandra ja Atteridgeville ovat vasta alkua vierailuilleni slummi- sekä township- alueilla. Suunnittelen koko ajan lisää uusia vierailukohteita ja pyrin luomaan kontakteja ihmisiin eri alueilla. Nyt suunnitelma on mennä Eldorado Park ja Reiger Park township- alueille, mutta pohdin vielä asiaa. Kyseiset alueet ovat täysin värillisten (coloured) asuttamia ja paljon turvattomampia kuin esim. mustien ja valkoisten alueet. Molemmilla alueilla on tapahtunut paljon lyhyen ajan sisällä mm. ryöstöjä, kidnappauksia ja murhia. Oma turvallisuuteni on kuitenkin aina pääosassa, joten en halua intoilla liikaa. Suoraan sanottuna en halua, että elämäni päättyy township- alueen likaiseen katuojaan.

Pitää kuitenkin ajatella positiivisesti eikä ajatella liikaa negatiivisia juttuja. Nyt täytyy jatkaa töitä sekä valmistautua huomisen suureen tapaamiseen, jonka pääjärjestäjä on HURISA. Tapaamisen jälkeen olisi tarkoitus juhlistaa työkaverin syntymäpäivää, mutta katsotaan miten asiat menevät. Ei voi tehdä mitään tarkkoja suunnitelmia, päivä kerralllaan. 

This is Africa.