Urbaaniköyhyys sairauksineen

Etelä-Afrikassa se ei ole enää riippuvainen etnisestä taustasta vaan se on saanut yleismaailmallisen käsityksen: köyhyys. Johannesburgissa köyhyys on kuin pommi, joka räjähtää  jokainen kerta silmille etenkin kun saapuu keskustan alueelle tai matkustaa syrjäisemmille township-alueille. Yksi syy köyhyyteen on valtion hallinnollisten rakenteiden toimimattomuus ja apartheidin jälkeisen ajan vaikutus. Työttömyys on huippulukemissaan Johannesburgin kaltaisessa kaupungissa ja köyhimmät ihmiset asuttavat tiettyjä alueita kaupungissa. Kaupungin sosiaalinen infrastruktuuri ei ole kehittynyt tarpeeksi tarjoamaan peruspalveluita mm. terveydenhuolto- tai sosiaalipalveluita jokaiselle asukkaalle tasa-vertaisesti.

(Ulkoministeriö kehitysviestinä yksikön määritelmä absoluuttisesta ja suhteellisesta köyhyydestä: http://www.global.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=15802&contentlan=1&culture=fi-FI)

Köyhyyden voidaan määritellä olevan absoluuttista tai suhteellista. Absoluuttisessa köyhyydessä ihmisellä ei ole varaa perustarpeisiin esim. ravintoon, koulutukseen, hygieniaan jne. Suhteellisessa köyhyydessä ihminen ei kykene saavuttamaan minimielintasoa yhteiskunnan vaatimalla tavalla.

Omat havaintoni urbaanista, keskustan alueen köyhyydestä perustuvat siihen miten olen nähnyt sekä kokenut köyhyyden ilmentymisen. Ensinnäkin keskustan alueella on tuhansittain kerjäläisiä, suurin osa heistä on mustia eteläafrikkalaisia tai mustia henkilöitä muista Afrikan köyhemmistä valtioista mm. Zimbabwe, Malawi jne. Ikävä kyllä usean viattomalta näyttävän kerjäläisen taustalla on järjestäytynyt rikollisliiga tai muunlainen ryhmittymä, joka pyrkii tekemään tuottoa tekopyhän toiminnan avulla.

Etelä-Afrikassa köyhyys ei rajoitu enää etnisten ryhmien välillä toisin kuin apartheidin aikana. Nykyään mm. Johannesburgin läntisen alueen laidalla on slummialueita, jotka ovat vain valkoisten eteläafrikkalaisten asuttamia (Reverse apartheid: South Africa’s  white slumshttp://www.euronews.com/2013/12/08/reverse-apartheid-south-africa-s-white-slums/). Slummi- ja kommuunialueiden köyhyys on jotain hyvin suurta sekä hallitsematonta. 

Myös Johannesburgissa on valtateiden ja tienristeyksien varsilla valkoisia kerjäläisiä kyltteineen ”Auttakaa minua, olen työtön ja perheeni tarvitsee ruokaa”. Tuhannet ihmiset ohittavat nämä kerjäläiset katujen varsilla. Alussa itsestäni tuntui pahalta istua autossa ja ohittaa kerjäläiset, jotka tulevat liikennevaloissa auton luokse sekä katsovat minua surullinen ilme kasvoillaan. Aiemmin annoin heille joskus esim. take away- ruokaa jota en halunnut itse syödä. Nykyään kuitenkin istuessani autossa pidän katseeni tiukasti tiessä, en vilkuile enää ikkunoista sivulle pysähtyessä liikennevaloihin. En tiedä mikä käytöksessäni on muuttunut vai onko Etelä-Afrikan ilmapiiri muuttanut sen. Sanotaanko, että kerjäämisestä ja köyhyydestä on tullut itsestäänselvyys, joten ihmiset eivät enää kiinnitä huomiota siihen. Tietenkään asian ei tulisi olla niin, kerjäämisen ei tulisi olla itsestäänselvä asia katukuvassa. On kuitenkin hyvä pohtia syitä siihen miksi köyhyys on suistanut Etelä-Afrikan yhteiskunnan tilanteeseen jossa työttömyys on huippulukemissaan, koulutus on osittain puutteellista ja kaupunkirakenteissa on vielä kehittämistä.

Ensiksi täytyy muistaa, että tilastollisesti Etelä-Afrikka ei ole enää kehitysmaa. Johannesburg, Kapkaupunki ja Durban ovat hyvin kehittyneitä suurkaupunkeja, jotka ovat onnistuneet nostamaan Etelä-Afrikan kärkeen mm. teollisuuden ja ulkomaanviennin saralla. Teollisuuden ja ulkomaanvienti eivät ole kuitenkaan onnistuneet poistamaan vallitsevaa köyhyyttä vaan pikemminkin ylläpitämään sitä.

HIV/Aids- tilanteen voidaan sanoa myös linkittyvän urbaaniin köyhyyteen Etelä-Afrikassa, jossa on kaikkein eniten HIV/Aids- positiivisia verrattuna väestömäärään:

http://www.punainenristi.fi/sites/frc2011.mearra.com/files/tiedostolataukset/Punaisen%20Ristin%20globaalikasvatuksen%20aineisto%20yl%C3%A4kouluille%20Yhteiskuntaoppi%20Hiv_aids.pdf

HIV/Aids tartuntoja esiintyy eniten Etelä-Afrikassa 15-24 tyttöjen sekä nuorten naisten kesken. Asiaan vaikuttaa tehoton seksuaalivalistus, köyhyys sekä seksuaalinen väkivalta mm. raiskaukset. Sairaus lamaannuttaa yhteiskunnan rakenteita ja se ajaa ihmisiä yhä enemmän köyhyyteen. 

http://www.ucl.ac.uk/dpu-projects/drivers_urb_change/urb_society/pdf_health_educ/DPLG_van_donk_HIV_poverty_sth_africa.pdf

Itseäni etenkin huolestuttaa Etelä-Afrikan HIV/Aids- tilanteessa se miten ihmiset suhtautuvat kyseiseen sairauteen. Henkilökohtaisesti minusta kyseinen sairaus on yksi maailman vakavimmista vaikkakin siihen on olemassa lääke. En kuitenkaan lähtisi suhtautumaan kyseiseen sairauteen täysin huolettomasti tässä maassa. Olen kuitenkin tavannut monia nuoria aikuisia sekä naisia että miehiä. Olen keskustellut heidän kanssaan HIV/Aids-tilanteesta tai sanotaanko joskus keskustelut ovat jollain tavalla vain johtaneet siihen. Itseäni pelottaa se miten huolettomasti osa nuorista aikuisista suhtautuu sairauteen. Tuntuu, että paikallisille se on ”jokapäivänen juttu ja se on osa tätä kulttuuria”. Anteeksi, mitä?

Kyllä, suurin osa nuorista täällä ei yksinkertaisesti välitä mikäli he saavat HIV- tartunnan. Suurin osa heistä ei edes mene testeihin tai jos he saavat tietää olevansa positiivisia he eivät hanki lääkitystä, tietysti suurimalla osalla ei ole varaa siihen. Kuitenkin tässä kontekstissa viittaan nuoriin jotka ovat lähtöisin varakkaista perheistä. Vaikkakin heillä on varallisuutta ja mahdollisuus hyvään koulutukseen se ei todellakaan takaa sitä etteivätkö he voisi olla HIV-positiivisia. Siksi onkin erityisen tärkeää, että pyrkii välttämään riskejä, jotka voivat johtaa tartunnan saamiseen. Keneenkään ei voi luottaa vaikkakin se söpö tyttö tai poika väittäisi ettei hänellä on HIV:tä. Kyseinen sairaus on edelleen tietyllä tapaa häpeällinen asia vaikkakin siihen suhtaudutaan hyvin kevyesti. Kuulostaa hieman ristiriitaiselta, mutta asia on etenkin niin kouluttautuneiden nuorten aikuisten keskuudessa.

Sairaudet, työttömyys ja valtion tehottomuus sekä käytettävissä olevien resurssien hallitsemattomuus ovat suurimpia syitä siihen miksi urbaaniköyhyys on jatkuvaa Etelä-Afrikassa, etenkin Johannesburgissa. Joskus mieleni tekisi itkeä näiden ihmiskohtaloiden puolesta, en voi edes kuvitella mitä jotkut heistä joutuvat päivittäin kokemaan. Voin todellakin sanoa olevani onnekas vietettyäni lapsuuteni ja nuoruuteni Suomessa. Haluan kuitenkin ajatella positiivisesti ja nähdä edes jotain toivon pilkahduksia tässä yhteiskunnassa. On uuden sukupolven ja muutosten aika.

Terveiset sateisesta Johannesburgista.