Kookospähkinän vastakohta

                           

                                       (http://coconutbenefits.ca/)

Länsimaalaisen kulttuurin vaikutusta on vaikea olla huomaamatta liikkuessa Johannesburgin keskustassa tai tietyissä kaupunginosissa. Vaikutus näkyy etenkin Midrand, Sandton ja Rosebank- nimissä osissa kaupunkia, joissa suurin osa valkoisesta väestöstä asustelee sekä tietenkin kookospähkinät. Hetkinen, miten tuo kookospalmussa kasvava ruskean ulkokuoren ja maitomaisen sisällön omaava hedelmä liittyy tapaukseen?

Itse asiassa kyseinen hedelmä on mitä oivallisin väline johdattelemaan kirjoitukseni itse pääasiaan. Kookospähkinä  ”Coconut” termiä käytetään Etelä-Afrikassa kuvastamaan ihonväriltään mustia henkilöitä, joiden ajatusmaailma sekä elämäntavat ovat kuin valkoisen henkilön.

Ensiksi voisin jatkaa siitä mistä aloitinkin, länsimaalaisen kulttuurin ihannoinnista täällä osassa maapalloa. Yhä etenevissä määrin länsimaalaisen sekä syventäen eurooppalaisen kulttuurin vaikutteet näkyvät selkeästi tavallisen eteläafrikkalaisen elämässä. Kiitos kuuluu yleismaailmallisesti ajateltuna globalisaatiolle, tietotekniikalle ja maanosien yhdentymiselle erilaisten ohjelmien kautta. Tietenkin tässä kohtaa voidaan mainita, että länsimaalaisen kulttuurin hypetyksestä pääsevät nauttimaan vain ne joilla on varaa siihen. Koulutus, matkustelu ja hyvävarainen elämäntapa eivät tule itsestään jos ei ole sattunut syntymään kultalusikka suussaan. Tosin täällä ne kaikkein heikkotuloisimmat ja köyhimmät yrittävät myös olla jotain, koska nykypäivänä sinun tulee olla jotain, et voi olla vain sinä.

Ikävä kyllä niille joille ei ole varallisuutta siunaantunut pyrkivät pääsemään samalle tasolle hyvävaraisten kanssa keinolla millä hyvänsä. Sen vuoksi ryöstöt sekä laina- ja pikavippikulttuuri ovat ottaneet vallan. Eteläafrikkalaiset rakastavat shoppailua ja luksuselämää. Ylipäätään Johannesburgin alueella on satoja ellei tuhansia ostoskeskuksia, kampaamoita, kauneushoitoloita, ravintoloita jne. Välillä tuntuu, että olen jossain Keski- Euroopan kaupungissa viettäessäni aikaa esim. Sandtonin alueella.

Omat havaintoni kookospähkinöistä perustuvat kuitenkin nuoriin aikuisiin ikähaitarissa 20-30- vuotiaat. Kyseiset nuoret aikuiset ovat useimmiten varttuneet lapsuutensa valkoisten piireissä mm. lastentarha-, koulu- ja yliopistopiirit ovat olleet valkoisen väestön hallitsemat. Sitä kautta myös heidän elämäntapansa on muovautunut valkoisen elämäntavan suuntaan. Useimmat näistä henkilöistä ovat myös asuneet tai opiskellet Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Sitä kautta heille on muovautunut käsitys itsestään ja omasta identiteetistään. Siitä miten heidän ihonvärinsä edelleenkin vaikuttaa toisten ihmisten käsityksiin heistä. Maailma ei kuitenkaan enää ole niin mustavalkoinen kuin yli 50 vuotta sitten. Ilmapiiri on hyväksyvämpi, alakulttuurit kukoistavat ja useimmilla yksilöillä on vapaus valita elämäntapansa.

Itse olen oppinut tunnistamaan kookospähkinät. Itse asiassa muutama hyvä ystäväni kuuluu kyseiseen porukkaan. Totta on se, että valkoisten elämän- ja ajatustavat omaava musta henkilö omistaa myös laajan kaveripiirin. Piiri muodostuu trendikkäästi eurooppalaisista, valkoisista eteläafrikkalaisista sekä toisista kookospähkinöistä. Useimmiten mustat, jotka haluavat olla kuin valkoiset pyrkivät pääsemään piireihin sekä samaistumaan länsimaalaiseen elämäntyyliin, joka on ”cool”. Sen vuoksi itselleni tuottaa joskus päänvaivaa lähteä esim. ulos kookospähkinä-ystävieni kanssa. He haluavat kuunnella eurotyylistä dance-, dubstep- ja indie- musiikkia, joka ei vastaa täysin omaa makuani. Hei, olen uudessa kulttuurissa ja ympäristössä, joten tavoitteeni on samaistua eteläafrikkalaiseen elämäntyyliin sekä kokea jotain itselleni epätavallista. Kookospähkinä-ystäväni käyvät salilla viikoittain, aikatauluttavat elämänsä, tilaavat vaatteita Euroopasta, puhuvat brittiaksentilla ja  hengaavat hipstertyylisissä porukoissa keskustellen aiheista, jotka ovat pinnalla.

En kiellä sitä, että olen todellakin onnellinen uusista ystävistäni, kiitollinen heidän avustaan sekä siitä että he ovat hyväksyneet minut osakseen elämäänsä. Joskus en kuitenkaan tunnu kuuluvani porukkaan vaikka teen lähes samoja asioita Suomessa kuin kookospähkinät täällä. Se kuitenkin muistuttaa minua liikaa Euroopasta ja siitä oravanpyörästä, joka minua odottaa Suomessa. 

Olen monta kertaa selittänyt ystävilleni, että minulla ei ole mitään kotimaatani vastaan, rakastan sitä. Kuitenkin yli 20 vuotta Suomessa on tarpeeksi, kotiin on kuitenkin aina hyvä palata ja muistella sitä mistä on lähtöisin. Nykyaikana nuorilla on suuremmat mahdollisuudet kansainvälistyä ja tutustua uusiin kulttuureihin kuin entisaikana. Suomalainen koulutus, oma yritteliäisyys ja taustajoukkojen tuki ovat auttaneet minua pääsemään siihen pisteeseen missä olen nyt. Kulttuurisesti ja tutkimuksellisesti Pohjoismaat tai Eurooppa eivät kiehdo itseäni. Toki matkustelu Euroopassa on kiehtovaa ja minulla on paljon tuttavia siellä suunnalla. Afrikka on ja tulee aina olemaan yksi suurimmista mielenkiinnon kohteistani. Etenkin Etelä-Afrikka on osoittautunut kiehtovaksi tutkimuskohteeksi mm. naisten aseman ja sukupuolellisen tasa-arvon kannalta. Olen täällä asuessani päässyt osaksi mustien kulttuuria, näkemään township-elämää ja kokemaan yhteisöllisyyden.

Toisin sanoen olen viettänyt suurimman osan ajastani mustien seurassa. Tässä kohtaa en tarkoita kookospähkinöitä vaan ns. tavallista mustaa väestöä. Oikeastaan arkiset rutiinini ja ajattelumallini ovat muovautuneet mustan väestön suuntaan. Pap (maissimuusi) ja kana ovat mieliruokaani. Peseydyn joka päivä kaksi kertaa ammeessa. Pidän rytmikkäästä musiikista ja soittolistani muodostuu lähinnä afropop- musiikista. Ostaessani ruokaa jaan sen muiden kanssa, en osaa olla enää itsekäs. Käytän tervehtiessäni paikallisten kieltä ja olen jopa saanut oman zulu-nimen Kedibone, joka tarkoittaa ihmistä joka haluaa kokea sekä seikkailla. 

En suoranaisesti voi väittää kyseisten elämäntapojen kuuluvan vain mustan väestön kulttuuriin, mutta omien havaintojeni kautta olen kokenut asian niin. Olen tietoisesti halunnut päästä osaksi mustaa kulttuuria ja sitä kautta olen luonut monia hyödyllisiä kontakteja esim. naispuoleisiin henkilöihin naisjärjestöjen kentällä. Harjoittelijana olen päässyt sisälle työporukkani vitseihin sekä olen oppinut heiltä paljona asioita elämästä ja Etelä-Afrikasta. En katsele asioita enää niin sinisilmäisesti vaan pyrin kyseenalaistamaan ja väittelemään. 

Elämäni tuntuu olevan vastakohta kookospähkinöille, mutta en osaa selittää miksi silti hengailen heidän kanssaan ja nauran heidän vitseilleen. Selitys löytyy siitä ajatusmallista sekä tavoista, jotka olen sisäistänyt pienestä pitäen. Mieleni on edelleen kuin valkoisen suomalais- eurooppalaisen, mutta nyt siinä on ripaus eteläafrikkalaisen mustan mielenlaatua. Tietyllä tavalla tällainen balanssi auttaa ymmärtämään sekä kiinnostumaan kookospähkinöistä. Voisin verrata sitä Ying & Yang- yhdistelmään. Ihonväri on erilainen, mutta ajatukset kulkevat käsikädessä. On kuitenkin huomattava se, että suomalainen luonteenlaatuni nostaa edelleen päätään joissain tilanteissa. Periksiantamattomuus ja lievä juorus ovat osa minua etenkin huonoina päivinä. Silloin käyn pitkät keskustelut paikallisten ystävieni kanssa siitä mitä on olla suomalainen eteläafrikkalaisessa kulttuurissa. Suomalaiset eivät avaudu helpolla henkilökohtaisista ongelmistaan vaan pitävät pahan olon sisällään. Täällä ihmiset näyttävät tunteensa liiankin herkästi ja avautuvat ongelmistaan sekä suruistaan helposti. Arvostan sitä, että ystäväni tarjoavat apuaan jos minulla on huono päivä. En kuitenkaan halua kertoa ongelmistani aina, mutta etenkin kookospähkinä-ystäväni ymmärtävät sen.

En osaa vielä sanoa miten identiteettini ja käsitykseni omasta itsestäni tulevat muuttumaan vuosien varrella. Ikää tulee lisää, mutta se on tietyllä tapaa positiivinen asia. Oppii arvostamaan sitä mitä on, tietää omat vahvuutensa sekä sen mitä haluaa. Tulen ehkä olemaan se kookospähkinän vastakohta, Fazerin valmistama Mignon-suklaamuna, jonka halusin aina pienenä ostaa pääsiäisen aikaan.

                                                

                                                      

                          

                                   (http://www.fazer.fi/juhlat/paasiainen/mignon-munan-synty/)