Päivät instituutissa ovat olleet tähän mennessä
työntäyteisiä ja työpäiväni ovat venyneet jopa kahdeksan tunnin mittaisiksi.
Olen muutaman viikon ajan kulkenut bussilla, koska asun edelleen
Braamfonteinissa. Olen heräillyt nyt oikeastaan joka aamu klo 6.00 aikoihin,
koska opiskelija- asuntolassani on käytössä vain kaksi suihkua. Voitte vain
kuvitella minkälainen ruuhka suihkualueella on aamuisin, kun parikymmentä
naispuoleista opiskelijaa herää aamuisin ja jokainen haluaa suihkuun. Tämän
vuoksi itselläni on ollut luvassa hyvinkin kiireisiä aamuja. Pian asiaan tulee
kuitenkin muutos, kun muutan pois kyseisestä paikasta. Kuten aiemmissa
päivityksissäni kerroin melusta sekä turhista palohälytyksistä, en halua maksaa
ylihintaista vuokraa sellaisesta. En myöskään enää jaksa odottaa yli tuntia,
että pääsen suihkuun aamuisin. Olen useimmiten saapunut instituuttiin aamuisin
jo klo 8.00 aikoihin vaikkakin työt alkavat vasta klo 9.00 maissa. En
kuitenkaan pistä pahakseni sitä, että saavun keskustaan aikaisin aamusta esim.
bussissa on enemmän tilaa ja kadut hieman rauhallisempia kävellä tai no,
ihmisvilinää ei pääse pakoon täällä. Jos haluaa todellakin kokea sen miltä
tuntuu, kun ympärillä parveilee ihmisiä kuin muurahaisia niin Joburg on siihen
oikea paikka.
Olen kuitenkin tähän mennessä eli ensimmäisen kuukauden
aikana nauttinut olostani täällä. Harjoittelu HURISA:ssa on kuin unelma enkä sano tätä vain lämpimikseni. Olen
päässyt täällä oikeasti näkemään, kokemaan ja tekemään asioita jotka ovat osa
ihmisoikeuksien/kehitysyhteistyöalan järjestöjen ammattilaisten juttuja. Olen
tehnyt paljon yhteistyötä instituutin johtajan sekä ohjelmakoordinaattorin
kanssa. Heidän kanssaan olen osallistunut erinäisiin ihmisoikeuksia koskeviin
konferensseihin, tapaamisiin valtion johtohenkilöiden kanssa, uusien kontaktien
luominen jne. Pääsin ensimmäisen kuukauden aikana myös tuuraamaan instituutin
sihteeriä toimistolla hänen ollessa poissa. Otin vastaan puheluita, kirjasin
ylös viestejä ja muita toimistotöitä. Opin samalla käyttämään puheluiden
siirtojuttua, joka oli minulle uusia asia (jos puhelu halutaan siirtää toiselle
henkilölle joka on samassa toimistossa).
Työpäivien aikana minulla on kuitenkin ollut myös aikaa käydä lounaalla
kaupungilla, hakemassa take away- kahvit sekä hieman ostoksilla. Instituutin
naispuoleinen johtaja on hyvin maanläheinen sekä rento persoona, voin
oikeastaan kysyä häneltä mitä vain. Hän on myös vierailut luonani opiskelija-
asuntolassa ja hän sanoi ettei paikka ole hyvä minulle, arvostin todellakin
hänen mielipidettään. Olen nuorin henkilö työporukastamme, mutta minut on
otettu hyvin vastaan. Työntekijöitä HURISA:ssa minun lisäkseni on nyt vain
kuusi henkilöä, mutta tällainen työporukka on itselleni mitä sopivin. En pidä
henkilökohtaisesti liian suuresta työporukasta tai porukasta josta en tunne
puoliakaan työkavereistani. Työkaverini
ovat myös rohkaisseet minua oppimaan zulu- tai tswana- kieltä, koska sitten
voisin ymmärtää mitä he aina välillä juttelevat keskenään. Tosin minun kanssa
jutellaan aina englanniksi, tykkään kuitenkin kuulla erilaisia
eteläafrikkalaisia kieliä. Olen jo oppinut muutamia arkipäiväisiä sanoja mm.
yebo (kyllä) ja sharp (tarkoittaa että kaikki on okei ja samalla peukkua
näyttäen).
Tässä yhteydessä laitan myös muutamia muita zulu-ja tswana
kielen peruslauseita:
Zulu
Hei, mitä kuuluu? = Sawubona, unjani?
Voin hyvin.= Ngikhona, ngiyaphila.
Kiitos.= Ngiyabonga.
Ole hyvä. = Kubonga mina.
Hyvää matkaa/kaikkea hyvää. = Sala kahle.
Tswana
Hei! Mitä kuuluu? = Ahee! O/Le kae?
Olen okei. =Ke teng.
Kiitos. = Ke a leboga.
Tulen laittamaan tänne jatkossa vielä enemmän tietoa zulu-
ja tswana kielistä, ehkä jopa xhosasta sekä afrikaansista kunhan sinne asti
pääsen.
Haluaisin kuitenkin edelleen jatkaa asiaa liittyen turvallisuuteen
täällä Johannesburgissa, tiedän aiheen olevan jo hieman kyllästyttävä, mutta
olennaisen tärkeä. Työkaverini (jotka ovat siis kaikki mustia) ovat soimanneet
minua välillä siitä (huom. leikillään, ei liian vakavasti) miten olen hullu
valkoinen tyttö, koska kapinoin kuulemma heidän neuvojaan vastaan. He ovat
yrittäneet saada minua ymmärtämään että ei ole esim. turvallista jos lähden
etsimään ruokaa kaupungilta yksin päiväsaikaan. He myös haluavat, että kerron
tarkkaan mihin menen ja minun tulisi aina soittaa heille jos tunnen, että minua
pelottaa jokin tilanne. Olen myös useimmiten lähtenyt yhtä aikaa toimistolta
työkavereideni kanssa ja he ovat pitäneet minusta huolta kaupungin vilskeessä.
Itse kävelen joskus niin laput silmillä, että olen meinannut jäädä jo pari
kertaa minibussi- kaahaajan alle, mutta nyt olen ryhdistäytynyt. Työkaverini
ovat pitäneet minulle myös puhuttelun liittyen siihen miten minun ei tulisi
puhua liikaa tuntemattomille (tarkoittaen kertoen esim. mistä olen kotoisin ja
missä asun) koska useimmat ihmiset voivat käyttää tietojani hyväkseen. Eräs
miespuoleinen työkaverini on jopa pelotellut minua siitä, että joku päivä joku
voi seurata minua keskustasta asunnolleni sekä tehdä minulle jotain pahaa. Hän
on myös varoittanut minua baareissa ja yökerhoissa käynneistä, koska ne eivät
ole niin turvallinen juttu kuin Euroopassa. Hän kertoi, että useimmissa
yökerhoissa Johannesburgissa tapahtuu paljon mm. huumausainerikoksia,
huumaavien aineiden laittamista tuntemattomien juomalaseihin sekä seksuaalirikoksia
naisia kohtaan. Olen kuitenkin nyt ottanut neuvoista vaarin ja vähentänyt
kuljeskelua kaupungilla turhaan sekä yökerhoissa juoksemista. Se ei tee hyvää
lompakolle eikä etenkään terveydelle. Kuitenkin tuntuu, että aina uudessa
maassa menee tietynlaiseen hypnoosiin kun kaikki on ”niin” mahtavaa ja ihanaa.
Nyt olen kuitenkin takaisin maanpinnalla kuvainnollisesti ja keskityn itse
olennaiseen eli harjoitteluuni.
Muita kuulumisia liittyen elämään Johannesburgissa:
Vierailin 13.9 aamupäivästä Origin Center- nimisessä
tiede/museokeskuksessa, Nelson Mandelan sillalla sekä Wits- taidemuseossa.
Mielestäni Origin Center oli todellakin vierailun arvoinen paikka. Näyttely
koostui Saharan aavikon elämästä, alkuperäisheimojen kulttuurista sekä
yleisesti eri heimojen kulttuureista Etelä-Afrikassa. Wits- taidemuseo oli myös
mielenkiintoinen, näyttely siellä keskittyi hiustyyleihin sekä hiusten
aikakauteen Afrikassa. Näyttely oli yhdistelmä maalaus-, video- ja
veistostaidetta. Museovierailuita ennen pääsin myös tutustumaan
Witswatersrandin yliopistoon yhdessä erään paikallisen opiskelijan kanssa. Hän
vei minut vierailulle kampus-alueille sekä taiteiden ja teatterilaitoksen
tiloihin. Kyseinen henkilö siis opiskelee itse nykytanssia yliopistossa.
Vierailun jälkeen kävimme myös Nelson Mandelan- sillalla, joka sijaitsee itse
asiassa ihan nykyisen asuntoni vieressä, mahtavaa!
University of Wits
Lopuksi laitan vielä kuvia Heritage- päivästä (24.9), jonka
vietin Johannesburgissa hieman erilaisissa tunnelmissa kuin olin alunperin suunnitellut.
Alun alkaen suunnittelin meneväni kavereideni luokse braai:in (eli
grillausiltaan), mutta teimme suunnitelmiin muutoksen. Kaverini veivät minut
Cradle of Humankind museo/tiedekeskukseen sekä sen yhteydessä sijaitsevaan
maanalaiseen luolastoon. Sanotaanko, että oli todella mahtava kokemus, etenkin
luolastossa seikkailu. Luolastoseikkailu tapahtui ryhmän mukana ja yhden oppaan
turvin. Opas kertoi meille mm. luolastossa tehtävistä arkeologisista
kaivauksista, ihmisluiden löytymisestä, 1800-luvun arkeologisista menetelmistä
jne. Cradle of Humankind on ehdottomasti yksi rahanarvoinen turistikohde
Johannesburgissa. Museo/tiedekeskus oli hieno ja opettavainen, näyttely kertoi
ihmiskunnan evoluutiosta ja siitä miten meidän kaikkien alkukoti on Afrikassa.
Alla olevasta linkistä löytyy lisätietoa Cradle of Humankind- keskuksesta:
Kuvia Cradle of Humankind- keskuksesta sekä luolastosta:
Kesä alkaa olla jo kohta ovella eli säät alkavat lämpenemään entisestään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti